Hei! Oletko koskaan ajatellut, että jotain meissä ihmisissä on muuttumassa. Monet etsivät sielulleen turvaa ja rauhaa erilaisista uskonnoista, ja yhteisöistä. Ufot ja maailmankaikkeuden lakien kumoaminen kiehtovat Toiset ajelevat kilpaa yksisarvisillaan Milky Wayn raviradalla, Jotkut taas ovat partioina matkalla Walhallaan pilottirotsi päällään.Älymystöä ja eliittiä sen sijaan kiinnostaa vain köyhien karsinoiminen ja korvamerkkaaminen kykyjen mukaan., sen minkä purjeeseen puhaltamiselta perämereltään pystyvät. Juuri siksi musta tuntuu,että ihmiskunta on jotenkin jännän äärellä. Kuin valtakunta olisi herännyt satavuotisia ettoneita pidemmiltä päikkäreiltä. Mä vaan luulen, että vasta osa hieroo unihiekkaa silmistään, kun suurin osa raapii vielä unenpöpperössä makuuhaavaisia perseposkiaan. Tosin paljastuuhan niidenkin syyksi lopulta joku muu kuin patja, kun aletaan ilkkumaan meidän makaavan niinkuin petaavan.

Hyvä näin. Maailma pyörii tänä päivänä juuri näin. Mitäpä jos sittenkin..Entäpä jos alkaisimme arvottamaan ihmisiä, elämää ja koko olemassaoloa aivan toisin. Sen sijaan, että mittaamme mensan testeillä loogista päättelykykyä. Lokeroimme jo ala-asteikäisiä rumiin, tyhmiin ja kelvottomiin yksilöihin. Mitäpä jos tietämättämme näissä rumissa, tyhmissä ja kelvottomissa piileekin maailmankaikkeuden syvimmät salaisuudet. No joo. Potkaise vaan.Saat nipistääkin. Tuo jos mikä oli typerää. Ehkä kuitenkin sait kiinni jostain ohuesta langasta. Hauraasta hiuksesta huonostihoidetusta hiuspohjasta. 

Aloitetaan alusta. Sinä synnyt ja kasvat. Opiskelet itsellesi ammatin. Käyt töissä. Kasvatat lapsesi. Vanhenet. Kartutat mahdollisesti rahaa. Koet onnistumisia ja vastoinkäymisiä. Vanhenet ja sinut peitellään multiin.Simppeliä. Niin minustakin. Mitä jos kuitenkin meitä ihmisiä vasta testataan. Meidän kykyämme kasvattaa kapasiteettia niin, että voimme kokea olemassaolomme aivan toisenlaisena. Liikkua tasoille, joissa todellisuutemme on aivan toinen. Tasoille, joissa elämämme ja koko ihmisyyden tarkoitus saa uuden tarkoituksen. Sen ainoan ja oikean. Me olemme harjoituskappaleita. Niin kauan kuin elämme ja olemme olemassa löytäen psyykkistä turvaa itsestämme tai toisistamme. Kenties uskonnosta tai jostain näkyvästä tai kiintästä Käsin kosketeltavasta. Niin kauan olemme vain koe-kappaleita. Eräänlaisia prototyyppejä.

Mitä jos väitän sinulle, että ihmisen psyykeen hajoaminen onkin vain turvallisten raja-aitojen nurinpotkimista. Mitä jos väitän sinulle, että ihmisen psyykeen hajottaminen. Aitauksen katoaminen, viimeisenkin kuvitellun psyykkisen turvan luominen. Kaiken menettäminen. Kaikesta luopuminen onkin ainoa avain tietoisuutemme laajentumiseen. Tilaan, joka johdattaisi aivomme asentoon, jossa ei ole rajoja. Käytössä kapasiteetti, josta emme osaa juuri nyt edes unelmoida, emmekä mitään siihen liittyvää edes kykene konkretisoimaan, mutta miksi pirstaloisimme tyytyväisyyttämme. Edes tietääksemme. Tarvitsemmehan turvan.

Tässäpä oli tällainen köykäinen alkukötöstys, jotta pääsin kirjoittamisen makuun taas hetkeen. Tuumaillaan taas toisella kertaa. Toiselta tasolta :)